keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006


Vii.... - Kuudes päivä!

Uskomatonta mutta totta, nukuin koko ma-ti välisen yön heräilemättä. Tai siis tokihan havahduin ja vaihtelin asentoa mutten missään vaiheessa pyrkinyt pihalle tahi hiipinyt tekemään tarpeitani mihinkään. Iskä oli jättänyt olohuoneen portin auki, ja veikka oli nukkunut ainakin alkuyön olohuoneessa, ehkä se oli rauhoittanut osaltaan tilannetta.

Vaikka minä en herännyt, niin mamma heräili, tuo kun tuppaa kävelemään tahi puuhailemaan unissaan, nytkin olin kuulemma yöllä kateissa kun ei kuulunut vaativaa ulos pääsyn vaatimusta, luuli mamman alitajunta että olin kadonnut seinän ja lattian väliin... En minä ihan NIIIN pieni sentään ole... :)

Mammalla oli edessä ensimmäinen työpäivä minun tuloni jälkeen. Tuo lienee osaltaan aiheuttanut rauhattomuutta. Herätyskellon soidessa kuuden tienoilla, ihmettelin hetken ääntä säkkituolissa. Ennenkuin toinen kello ehti soida (n. 10 minuutin torkkuvara) aloin haukotella vaativaan ääneen, joten mamma arvasi että nyt olisi aiheellista nousta ja päästää meidät pojat pissille. . Voi että! Hiiiiirrrvittävän pitkät pissit ja loppujen lopuksi paritkin kakit. Mamma oli maanantaina tehnyt todella herkullista sydän-riisi-ohra mössöä jota saimme Wäiskin kanssa pari ruokalusikallista nappuloiden kyyntipojaksi, meni desi kaupalla nappuloita moisen höysteen kanssa. Onneksi tuota herkkua on jääkaapissa useampi litra joten nappulat varmasti maistuvat lähiaikoina. Lisäksi matokuurin kyytipoikana saimme raakaa jauhelihaa... Nam!

Päivä meni iskän kanssa peuhatessa, kunnes sitten puolen päivän jälkeen Wäiski ja minut suljettiin eteiseen porttien taakse ja iskä lähti töihin. Iltapäivällä oven takana oli vieras ihminen. Wäiski onneksi tunnisti tulijan naapurin nuoreksi neitokaiseksi joka oli lupautunut koulusta tullessaan tulla päästämään meidät pojan pissille, ettei tarvitsisi odottaa mamman kotiutumista.

Mamma tuli töistä viiden maissa ja ihmetteli suuresti kun emme olleet veikan kanssa tuhonneet mitään. Ei yhtään lätäkköä eikä läjää sisällä. Onneksi keli oli mahtavan aurinkoinen niin mamma puuhaili kukkapenkeissä ja me veikan kanssa saatiin meuhkata pitkin pihaa. Naapurin pikkulikan poikettua katsomassa minua, päätti veikka viedä minut toiseen naapuriin. Mamma ei oikein tykännyt kun kuulemma isoveikka opetti minulle pahoja tapoja. Vaikka mamma huusi meitä tulemaan takaisin niin veikka juoksi kymmenisen metriä, pysähtyi varmistamaan että tulin perässä ja jatkoi taas kymmenisen metriä jne jne kunnes olimme naapurissa. Kun mamma sai veikan kiinni seurasi melkoinen ripitys ja lopputulos oli että veikka joutui juoksulankaan. No ei tuokaan meidän peuhaamistamme hirveästi hillitse, juoksulangalla kun on matkaa 50 metriä ja lisää liikkuvuutta antaa vaijerissa kulkeva fleksi josta löytyy köyttä kuudetta metriä..

Tämäkin päivä meni lähes yhtä hienosti, yhdet pissit oli sisälle lurahtaneet, mutta muuten olimme olleet oikein kiltisti. Huomenna on taas päivä jolloin ihmiset ovat kanssamme koko päivän, ja perjantaina joudumme sitten olemaan koko pitkän työpäivän keskenämme...

1 kommentti:

-z- kirjoitti...

No etteivät kaikki kuvittele Alfaa ihan utopistiseksi koiraksi, täytyy myöntää että eilis iltana suhahti pissit olohuoneen taljalle. Toisaalta vika oli kyllä täysin meikäläisen kun en tajunnut että käynnissä oli pissipaikan etsiminen eikä muuten vaan nurkkien nuuskinta... :)